Miten löytää se oma juttu?

Mä mietin tätä usein, mikä on se mun juttu? Kuinka kauan sen etsimiseen voi ja kannattaa kuluttaa aikaa? Entä jos en koskaan löydä sitä? Ihailen ihmisiä, joiden silmät loistaa, kun ne kertoo jostain itselle tärkeästä asiasta. Ja sehän voi olla ihan mitä vain, yhdelle se on urheilu, toiselle valokuvaus, kolmannelle musiikki ja neljännelle matkustelu. Toki mullakin on paljon asioita, joita tykkään tehdä ja joista nautin, mutta ehkä koen olevani vielä vähän hukassa itseni ja omien halujeni kanssa. Mitkä on mun omia haaveita ja mitkä asiat sellaisia, joita olen tehnyt vain muiden takia. Muiden hyväksyntä on ollut joskus niin tärkeää, että sitä on vain mennyt ympärillä olevien ihmisten toivomusten perässä. Ja sillähän ei saavuta mitään, kaikista eniten vain kadottaa itsensä ja omat juttunsa. Muutama vuosi sitten tein haavekarttaa, tarkoituksena oli saada vähän elämälle suuntaa ja asioita järjestykseen. Haavekartasta tuli hieno, mutta ihmettelin, miksei se kuitenkaan tuntunut hyvältä, ei yhtään minulta. Myöhemmin tajusin, että kaikki asiat siinä kartassa oli sellaisia, joita muut ihmiset odottivat minun siinä tilanteessa tekevän. Olin myynyt jo omat haaveilunikin muiden ihmisten miellyttämiselle. Silloin päätin, että nyt se on loppu, tästä lähtien olen itsekäs tässä asiassa ja opettelen kuuntelemaan itseäni tarkemmin. Mitä minä oikeasti haluan? Mitä onnellisempi olen itseni kanssa, sitä enemmän voin jakaa sitä onnea myös ympäristööni.

Ympäristö herää helposti vastustamaan asioita, joita joku tekee eri tavalla. Ihmiset kyseenalaistavat ja arvostelevatkin sinun tekemisiäsi, kaikki eivät ota ollenkaan tosissaan. vaiheessa, kun omaa juttuaan alkaa etsimään, saattaakin huomata, että sun kaikki läheiset ei oikeesti hyväksykkään sitä. Ne ei tue sua sun yrityksessä löytää onnellisuus, vaan päinvastoin saattaa jopa tehdä kaikkensa sen eteen, jotta sä epäonnistut. Uskokaa mua, mä olen nähnyt tämän ihan läheltä. Se ei ole kaunista, eikä toivottavaa kenellekään ja olisi helppo sanoa, että älä pidä tällaisia ihmisiä ympärillä. Mutta entä jos se unelmien sabotoija onkin sun tosi läheinen ihminen, hyvä ystävä, puoliso tai perheen jäsen? Siitä eroon pääseminen ei olekaan ihan niin yksinkertaista tai edes mahdollista. Tässä vaiheessa moni luopuukin niistä omista unelmista, koska on helpompaa olla kuten ennenkin, palvella vain muita ja muiden unelmia. Pidemmän päälle se katkeroittaa, ihmisestä tulee vihainen ja katkera, kun omat unelmat ja haaveet jäivät muiden jyrän alle. Miettikääpä kaikkia tuntemianne ihmisiä, jotka ovat täynnä vihaa ja katkeruutta. Elävätkö he omaa unelmaelämäänsä? Näkyykö se heistä? Ei ja kyllä, kun ihminen on löytänyt itsensä ja oman jutun, onnellisuus säteilee ulos ja näkyy kaikille, mutta sama myös toisinpäin. Sen takia kannattaa jatkaa etsimistä ja suunnata sitkeästi omien juttujen perässä, vaikka muut sanoisi mitä. Ennen pitkää se kyllä näkyy ja ympäristö ei voi olla huomaamatta. Löydätkin ympärillesi samanhenkisiä ihmisiä, jotka ymmärtää ja tukee sua täysin. Hyvä tulee hyvän luo, näin mä ainakin uskon.

Mä haaveilen myös tough viking-kisaan osallistumisesta, viime vuonna pääsin jo treeneihin :)

Väitän, että esimerkiksi 30v tai 50v villitykseksi kutusut tilat ovat vaan sellaisia, joissa ihmiset ovat kyllästyneet miellyttämään jatkuvasti muita ja tajunneet etsiä ja toteuttaa sen oman jutun. Nämä ihmiset saattavat tehdä radikaaleilta tuntuvia ratkaisuja omassa elämässään ja muut ihmettelevät, mistä moinen hullutus johtuu. Ne unelmat ovat kyteneet siellä päässä koko ajan, mutta niitä ei ole ollut uskallusta tai mahdollisuutta toteuttaa. Jossain vaiheessa tulee se hetki, kun tajuaa, että nyt mä sen teen, ostan moottoripyörän, lähden maailmanympärysmatkalle tai vaihdan ihan kokonaan toiselle alalle. Siinä vaiheessa läheisissä ihmissuhteissa saattaa tapahtua suuria muutoksia, kun kaikki ei kestä sitä, että toinen uskaltaakin olla oma itsensä, eikä ole enään palvelemassa muiden tarpeita. Ehkä se herättää muissa vastustusta sen takia, että se saa ihmiset muistamaan ne omat salaiset, ehkä jo haudatut haaveet. Usein kun puhutaan siitä, että joku on hurahatanut johonkin, se esitetään jotenkin negatiivisessa valossa. Aivan kuin se olisi vaarallista, jos joku onkin yhtäkkiä innostunut ja silminnähden onnellinen omasta jutusta. Ympäristö kokee sen uhkana, mikä totakin oikein vaivaa, miksi se ei ole sellainen, kuin ennen. Muutos pelottaa jokaista, mutta jos se muutos tuo enemmän onnea, sitä kannattaa tavoitella.

Mitä mä sitten tavoittelen tai haaveilen? Kirjoittaminen, siinä kehittyminen ja koko tämän blogin pitäminen oli suuri haave ja nyt mä uskalsin sen laittaa käytäntöön. Innostun tästä koko ajan lisää ja haluan kehittää itseäni. Haaveilen kunnon kamerasta ja valokuvauskurssista. Haluan oppia lisää raakaleivonnasta, siinäkin on mahdollisuuksia ihan valtavasti. Haaveilen rakkaudesta, perheestä, omasta, mun näköisestä kodista. Isoja ja pieniä haaveita, mutta sitähän elämä on. Sitten on vielä iso kasa mun omia, vielä salaisia haaveita, joiden aika tulee kyllä jonain päivänä. Ihminen muuttuu ja haaveet muuttuu, mutta älä anna muiden ihmisten estää sun unelmaelämää.

Näitä kakkuja lisää ;)

Ihanaa viikonloppua <3